Oktoberfestit Münchenissä

Tulipas sitten käytyä kuuluisissa olutjuhlissa eli Oktoberfesteillä. Münchenin Oktoberfestit ovat ne alkuperäisimmät ja suurimmat Oktoberfestit Saksassa, mutta myös muualla niitä järjestetään.Me lähdimme matkaan vuokraamallamme autolla, joka osoittautui hyväksi keinoksi päästä Müncheniin. Kyydissä ollessa näki monia saksalaisia kaupunkeja ja tietenkin Saksan suuret autobaanat.

Oktoberfestit ovat viikonloppusin todella täynnä. Meitä vaivasi myös huono sää. Perjantaina ryhmästämme minä ja kaksi muuta pääsi piipahtamaan yhteen telttaan. Vaikka lauantaina olimme jo aikaisin alueella, emme päässeet kuin terassille, mutta sekin on tyhjää parempi. Oli kuitenkin mukava nähdä karnevaalimeininkiä ja kansallispukujen jäljitelmiä ja kokea, kuinka yksi tapahtuma voi yhdistää saksalaisia ja myös turisteja. Matkallani vessaan jouduin pysähtymään 20 kertaa laulamaan, tanssimaan ja puhumaan saksalaisten ja muiden turistien kanssa. Näin harvoin tapahtuu! Ihmettelin, kuinka paljon saksalaiset voivat juoda olutta, mutta he eivät juokkaan, tai eivät ainakaan kaikki. Tarjolla on kaljannäköistä hiilihapollista omenamehua. Tätä he juovat yleensä joka toisena tuoppina.

Münchenissä yövyimme kahden tähden hotellissa. Neljältä hotellihuone maksoi 195 euroa ja sijaitsi aivan juhlien lähellä. Taisi käydä hotellin kanssa aika tuuri, koska varasimme sen edellisellä viikolla. Paluumatkalla kävimme vanhassa panimossa Ingolstadissa syömässä. Upea mesta. Kuvat ovat hieman sekaisin, kun en keksinyt, kuinka saan ne nätimmin laitettua:

Kippis!

Mun pään kokonen olut. 

Olympiapuistosta.

Kansallispukuja, harmi huonon sään, niin niitä ei näy.

Rock-Museossa.

München tornista.

Panimo Ingolstadissa. 

Ruokaa Panimossa. Parasta, mitä Saksassa oon syönyt.

Saksan romanttisin kaupunki- Heidelberg ja linnafestit

Ensin siis viime viikon kuulumisia. Kävimme Annastiinan kanssa Heidelbergissä. Sinne pääsee nopeasti junalla noin 15 minuutissa. Me menimme kuitenkin sinnepäin ratikalla (linja 5) ja tulimme takaisin junalla. Tämänkin matkan pystyi tekemään helposti, koska ei tarvinnut ostaa erikseen lippuja. Tähän syynä semesterticket, jonka kanssa pääsee matkustamaan julkisilla 50 kilometrin säteellä.

Heidelber on juuri sellainen kaupunki, jolta luulin Saksassa kaiken näyttävänkin. Paljon olutpubeja, kirkon kellot soivat taustalla, joulukauppa ja tietenkin linna. Upea kokemus. Siellä taidan viettää toistekin päivän jos toisenkin. Tässä kuvia Heidelbergin linnasta:

Koska kuvien lisääminen koulun verkkoyhteydellä on aika hidasta, niin laitan niitä myöhemmin lisää. Tarkoituksenahan on mennä Heidelbergiin vielä uudelleen. 

Viime lauantaina oli lähilinnallamme eli yliopistollamme juhlat. Linna oli valaistu ja muusiikki- sekä taide-esityksiä oli ympäri linnaa. Illalla oli vielä klubi, jossa tuli tanssittua aika paljon. Itse tulin yöllä taksilla pois kotiin sen jälkeen, kun saattanut ystäväni ratikalle. Kotimatkani ei keskustasta ole pitkä, mutta jostain syytä hieman eksyin ja pimeässä kävely ei huvittanut. Taksimies osoittautui kuitenkin aika epäilyttäväksi kaveriksi. Täällä todella iso osa taksimiehistä ei ole alkuperäissaksalaisia. Tämäkin oli pakolainen, joka oli viimeksi majaillut Ranskassa, mutta nyt ajoi taksia Mannheimissa. 

Taksikuskin piti ensin käydä hakemassa kaveriltaan marihuonaa ja kysyi multakin, et jos sattumoisin haluisin ostaa. Itse kyllä kieltäydyn ehdottomasti. Tämän jälkeen hän heitti minut kotiin ja kyseli, jos olisin ostanut Nokian kännykän suomalaisella liittymällä, koska hänellä oli yksi ylimääräinen. Sitten, kun vihdoista viimeinen pääsin kotio, mies vielä yritti udella puhelinnumeroa. Hän ei kuitekaan suostunut ottamaan kyydistä lainkaan rahaa, eli sainpa ilmaisen kyydin. Vähän mietityttää, uskaltanko enää ottaa taksia lainkaan, kun kaiken maailman narkkarit pääsee taksikuskeiksi! Mutta tämäpä varoituksena kaikille Mannheimissa matkustaville. Tämä taksi siis ei ollut pimeä taksi, vaan ihan normaalilla taksilla ajoi. 

Uskon kuitenkin, että suurin osa taksimiehistä on rehellisiä yrittäjiä. Taksimaksut ei täällä yleensä ole kovin suuria. Ensimmäisenä päivänä, kun tulin tänne, otin taksin päärautatieasemalta. Pyysin taksimiestä odottamaan kahdesti, kun hain avaimia. Ensimmäisellä kerralla olimme väärässä paikassa, mutta sitten sain avaimet ja ajoimme Hafenstaßelle. Tämä lysti maksoi 12 euroa. Suomessa siitä olisi saanut varmasti pulittaa enemmän. 

Tässä kuva linnafesteiltä: 

Tässä siis yliopistoni, jossa opiskelen. Eli opiskelen linnassa. Linna on barokkilinnoista toiseksi isoin Versaillesin palatsin jälkeen, kuitenkin minun kotilinnassani on yksi ikkuna enemmän kuin Versaillesissa! 

Onhan upeaa opiskella linnassa! Siinä yksi syy tulla vaihtoon Mannheimin yliopistoon. 

Sitten lopuksi juoksukamaa. Jos harrastat juoksemista, täällä siihen on ainakin yksi mukava alue, eli joen vierusta. Itse kävin siellä eilen eli 14.9 ja taisi kuuskilometriä taittua aikanopeasti. Joessa uiskenteli parisenkymmentä joutsenta. Niitä oli upea seurailla. Juoksijoita olikin paljon liikkellä. Sain tehtyä hyvän ja vaihtelevatempoisen treenin, jonka jälkeen olo oli mahtava. Ainoa ehkä negatiivinen puoli alueessa on se, että siellä on irrallaan koiria, mutta ainakin nämä eivät välittäneen minusta. Toinen lievästi epämukava asia on se, että olen Saksassa, siis kun joenvierustaa pitkin menisi kiva polku, niin eiköhän polku ole päällystetty asfaltilla. No ei se mitään muuten joen vierusta on nurmikkoa, joka pidetän lyhyenä. Täällä on nyt täydelliset juoksuilmat ja juoksu tuntuu kulkevan hyvin, vaikka treeniä on ollut vähemmän kuin Suomessa, mikä ehkä on siis hyvä asia. Ehkä nyt pitäisi päästä kokeilemaan yliopistoliikuntaa ja kuulema opiskelijoille ilmaista kuntosalia. Yksi juoksutreenipaikka voisi olla Luisenpark, kuvan kaunis puisto keskellä kaupunkia. Harmi vain, että sinne on tietenkin pääsymaksu eli tietää taas rahanmenoa. 

Rahaa olen saanut muutenkin kulutettua paljon. Koska kaikkea ei voinut raahata Suomesta mukaan, on rahaa mennyt tiskiharjoista, pyykinpesuaineeseen aikalailla. Harvemminhan Suomessa kukaan joutuu ostaamaan kaikkea kerralla. Tilisin myös lentolipun Finnairilta 23.12 kotimaahani( Ryanairin lennot samalle päivälle oli jo loppuun myyty). Oli pakko ottaa lento  silloin, koska koeviikot kestää 22.päivään eikä proffat ole täällä yhtä viisaita kuin Suomessa. He eivät siis osaa päätää, koska tentit ovat, kun vasta viime tingassa. Lentoliput joulun alla Suomeen ovat todella kysyttyjä. Tämä kannattaa pitää mielessä!

Tällaiset terveiset täältä tälläkertaa. Lisää materiaalia on tulossa... kannattaa siis seurata.

Visum-bileet ja muita kuulumisia

Tiistain oli valtavat vaihtaribileet. Tuli sitten vähän liiankin kassa juotua halpaa olutta. Seuraava päivä menikin siitä kärsiessä. Visuumin bileissä oudointa oli ehkä se, että missään ei ollut tuoleja, lattia oli vinossa ja laukut tarkastettiin todella tarkkaan. Suomessa, kun portsari saa ehkä kokeilla laukkua, niin täällä ne vaan ihan sekoitti laukun. Valittavat mulle jopa mun laktoosipilkkojista. Hyvä, etten menettänyt niitä. Tässäpä pippaloista kuvaa:

Kuvassa minun lisäkseni Henna ja Max Suomesta. 

Täällä Mannheimissa on muutenkin paljon suomalaisia. Ehkäpä ainakin 10 vaihtaria. Kiinalaisia on myös paljon. Norjalaisiakin kuulema löytyy paljon, vaikka itse olen tutustunut vain yhteen norskiin. 

Tänään löysin kaupan, josta saa leipää, lihaa ja myös edellä mainittuja Minus-L -tuotteita, joita olikin laaja valikoima. Mukaan sain esimerkiksi laktoosittomia suklaavanukkaita ja vaniljajogurttia, joista ainakin vaniljajogurtti on aivan taivaallista. Kyseinen kauppa on Galeria Kaufhof, joka sijaitsee aivan keskustassa. Tässäpä vielä Minus-L:n kotisivut: http://www.minusl.de/22, kannattaa kuitenkin suhtautua kriittisesti kotisivuilla olevaan "missä on lähin Minus-L- myymäläsi- osioon", koska itse olen ainakin ravannut sen listan kanssa kaupoissa ja eipä osalla ole ollut tietoakaan, mitä kyseiset tuotteen ovat.

Juttua taas riittäisi vaikka kuinka paljon. Viereisessä Verbindungin kanaalissa uiskentee joka päivä joutsenia, jotka ovat todella nättejä varsinkin tämä pari viettää siellä aikaansa: 

Sitten, ettette luulisi, etten käy ollenkaan opiskelmassa, niin laitanpa tähän kuvaa meidän yhdestä aika hienosta rakennuksesta:

Huono kuva, voin myöntää, mutta koko rakennus on täynnä tällaisia pyöreitä "patsaita". Sekä ulkoa että sisältä näitä löytyy.

Laktoosi-intolenrantikkona Saksassa

Saksassa syöminen on taitolaji laktoosikammoiselle. Toisaalta saksalaiset eivät käytä paljoa maitoa, mutta sitä voi olla yllättävissäkin paikoissa. Toisaalta lähes kaikki maito, jota täällä käytetään, on iskukuumennettua. Joten siinä on vähemmän laktoosia, kun Suomen normaalissa maidossa.

Saksasta löytyy luomukauppoja, joista saa hyvin soijatuotteita. Ainakin täällä Mannheimissa on ketju Besel, josta ostin tänään karamellinmakuisia soijavanukkaita, jotka ovat kohta testissä. Kyseisestä kaupassa oli tarjolla myös laktoosittomia juustoja. Juustohan on aina laktoositonta kolmen kuukauden kypyttämisen jälkeen, mutta saksalaiset eivät normaalisti syö, ainakaan kahvilan sämpylöissä, ole näin kypsennyttä juustoa eli kannattaa olla varovainen.

Minus-L- tuotteet ovat laktoosittomia. Niitä on kuitenkin vaikea löytää. Isoissa kaupoissa kaupungin laitamilla niitä kyllä on, kun vain ensin pääsee sinne. Saksalaiset kaupat ovat yleensä samanlaisia kuin Lidlit eli sieltä löytyy vähän kaikkea, mutta jo yhden vesipullon löytäminen voi olla hankalaa.

Tässä siis vinkkejä kaikille Saksaan tuleville laktoosiongelmaisille. Vaihtoehtoja on! Ja aina voi turvautua laktoosipilkkojiin. Niitä löytyy hyvin apteekeista. Kuulema myös purutataplettejen moudossa.

Mannheimin kukkaloistoa

Täällä on vielä kesä. Kukat kukkii ja on aika lämmin.

Mun huone

Tälläisessä huoneessa pitäisi viettää neljä kuukautta täällä. Ihan ok. Mitä nyt verhot hieman hajalla. Siksipä askartelin Ikean kassista lisäverhon. 

Ikean lihapullat. Nam!

Täällähän minä- Mini-Turkissa

Apua.. mistähän sitä voisi aloittaa. No aloitetaan siitä, että saavuin tänne torstaina ja junien ollessa myöhässä Saksassa, yllätys yllätys, olin kämpillä Saksan aikaan vasta noin kymmeneltä. Nälkä oli kova ja jouduin heti hakemaan jotain ruokaa viereiseltä huoltoasemalta. Siihen aikaan en löytänyt muuta suuhun pantavaa kuin hedelmäshottijuoman, joita täällä myydään joka paikassa. Suosittelen shotteja.

Ikeasta olen saanut hakea itselleni mattoja ja kattiloita sekä kuppeja ja muuta, että voisin syödä edes jotain. Asuntolassa ei ole siis mitään sellaista valmiina. Pihalla lojuu kauhea rojuläjä, josta voi löytää jotakin mahdollisia huonekaluja lisää huoneeseen. Laitan huomenna kuvia Ikean reissusta, kämpästä ja kiinalaisista kavereistani.

Niin minulla ei muita kämppiksiä juuri ole kuin kiinalaisia. Kiinalaiset ovat kyllä osoittautuneet todella mukaviksi. Ollaan saatu porukalla nauraa mulle, kun vasta tänään opin avaamaan avaimella meidän kämpän oven. Täysin hölmö lukko näin Abloy-avaimiin tottuneelle. Edes potkiminen ja väkivalta eivät toimineet!

Viikosta on jäänyt mieleen Saksan sairas byrokratia. Ensin menet yhteen toimistoon ja sitten yhden lapun kanssa toiseen ja taas seuravaan. Huh! Suomalainen ei vain ymmärrä. Ilman toisia suomalaisia olisin varmaan ollut hukassa, koska en ole kauhean hyvä paperisodassa! Saksalaiset ovat kyllä todella ystävällisiä ja huomaavaisia, vaikket heidän tapojaan tajuaisikaan. Todella vieraanvaraista porukkaa. Neuvon kuitenkin kaikkia vaihtoon tänne lähteviä ottavan joka ikisen paperin mukaan, mitä yliopisto on lähettänyt ja tulostamaan kaikki maksamasi kuitille. Suomessahan koneelta yliopistolla nähdään, jos olet maksanut yliopistomaksusi kuukausi sitten. Täällä näin ei ole! Muutenkin tekniikka täällä näyttäisi olevan hieman Suomea jäljessä, mikä oli minulle suuri yllätys.

On täällä silti joitain hassujakin laitteita. Yliopistolla seinään pistetään rahaa, ei oteta! Eli hirveän vaivan palkaksi byrokratiasta saa vihdoista viimein joskus opiskelijakortin, jolla saa halvempaa ruokaa, jos sillä maksaa ruuan. Koneita, joilla kortille saa rahaa on ympäri kampusta. Siitä vaan kortti sisään ja rahaa koneeseen. Semestertikettiä varten pistin kortille 150 euroa, koska opiskelijakortilla ainoastaan voit tulostaa semesteritikettileiman korttiisi. Kyseisellä kortilla voi rajatta matkustaa normaalihintaisilla hitailla junilla 50 kilometrin säteellä sekä paikallisbusseilla ja ratikoilla. Ihan ok diili!

Jos asuntoni on mini-Kiina, niin koko tämä asuinalue on mini-Turkki. Asun todella isolla turkkilaisalueella ja välillä tuntuukin, että olen Turkissa. Turkkilainen musiikki pauhaa ja vesipiippujen tuoksu/haju syöksyy sieraimiin. Kaupoissa myydään muslimiruokaa ja vieressäni on myös moskeija. Kyseinen alue jatkuu joen toisella puolella. Voisi sanoa, että Mannheimin sisällä on toinen valtio, koska turkkilaisuus leimaa jokaista butiikkia ja kahvilaa, joita tällä alueella on. Vielä en kuitenkaan ole maistanut döönereitä eli saksan-turkkilaista versiota kebabista.

Tänään tapasin noin 300 muuta vaihtaria. Itse hengailin taas etupäässä kiinalaisten kanssa, mutta olipa joukkoomme eksynyt muutama muukin, kuten eräs intialainen, joka nauroi, kun en pystynyt syömään leipääni pippurin takia ja, että valitin kämppäni olevan kuuma. Nauroin kyllä itsekin, kun tajusin kenelle puhun. Tämä tapahtui syömisen yhteydessä. Ruokailua ennen tapasin kampus-kierroksella norjalaisen, kanadalaisen, etelä-korealaisen jne. Oikeastaan ihmisiä ympäri maailma. Etupäässä täällä tuntuu olevan kiinalaisia ja aika monta suomalaistakin olen tavannut, mutta usein puhumme suomalaistenkin kanssa englantia, jotta muutkin ymmärtäisivät, mistä puhumme. Niin todellakin täällä vaihtareiden kanssa puhun englantia, mutta saksalaisten kanssa olen käyttänyt etupäässä saksaa, vaikka he osaavatki todella hyvin myös englantia. No tämä tästä tällä kertaa. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämä. I have one mission, one semester and 300 exhange students! It means the party just go on!