Apua.. mistähän sitä voisi aloittaa. No aloitetaan siitä, että saavuin tänne torstaina ja junien ollessa myöhässä Saksassa, yllätys yllätys, olin kämpillä Saksan aikaan vasta noin kymmeneltä. Nälkä oli kova ja jouduin heti hakemaan jotain ruokaa viereiseltä huoltoasemalta. Siihen aikaan en löytänyt muuta suuhun pantavaa kuin hedelmäshottijuoman, joita täällä myydään joka paikassa. Suosittelen shotteja.
Ikeasta olen saanut hakea itselleni mattoja ja kattiloita sekä kuppeja ja muuta, että voisin syödä edes jotain. Asuntolassa ei ole siis mitään sellaista valmiina. Pihalla lojuu kauhea rojuläjä, josta voi löytää jotakin mahdollisia huonekaluja lisää huoneeseen. Laitan huomenna kuvia Ikean reissusta, kämpästä ja kiinalaisista kavereistani.
Niin minulla ei muita kämppiksiä juuri ole kuin kiinalaisia. Kiinalaiset ovat kyllä osoittautuneet todella mukaviksi. Ollaan saatu porukalla nauraa mulle, kun vasta tänään opin avaamaan avaimella meidän kämpän oven. Täysin hölmö lukko näin Abloy-avaimiin tottuneelle. Edes potkiminen ja väkivalta eivät toimineet!
Viikosta on jäänyt mieleen Saksan sairas byrokratia. Ensin menet yhteen toimistoon ja sitten yhden lapun kanssa toiseen ja taas seuravaan. Huh! Suomalainen ei vain ymmärrä. Ilman toisia suomalaisia olisin varmaan ollut hukassa, koska en ole kauhean hyvä paperisodassa! Saksalaiset ovat kyllä todella ystävällisiä ja huomaavaisia, vaikket heidän tapojaan tajuaisikaan. Todella vieraanvaraista porukkaa. Neuvon kuitenkin kaikkia vaihtoon tänne lähteviä ottavan joka ikisen paperin mukaan, mitä yliopisto on lähettänyt ja tulostamaan kaikki maksamasi kuitille. Suomessahan koneelta yliopistolla nähdään, jos olet maksanut yliopistomaksusi kuukausi sitten. Täällä näin ei ole! Muutenkin tekniikka täällä näyttäisi olevan hieman Suomea jäljessä, mikä oli minulle suuri yllätys.
On täällä silti joitain hassujakin laitteita. Yliopistolla seinään pistetään rahaa, ei oteta! Eli hirveän vaivan palkaksi byrokratiasta saa vihdoista viimein joskus opiskelijakortin, jolla saa halvempaa ruokaa, jos sillä maksaa ruuan. Koneita, joilla kortille saa rahaa on ympäri kampusta. Siitä vaan kortti sisään ja rahaa koneeseen. Semestertikettiä varten pistin kortille 150 euroa, koska opiskelijakortilla ainoastaan voit tulostaa semesteritikettileiman korttiisi. Kyseisellä kortilla voi rajatta matkustaa normaalihintaisilla hitailla junilla 50 kilometrin säteellä sekä paikallisbusseilla ja ratikoilla. Ihan ok diili!
Jos asuntoni on mini-Kiina, niin koko tämä asuinalue on mini-Turkki. Asun todella isolla turkkilaisalueella ja välillä tuntuukin, että olen Turkissa. Turkkilainen musiikki pauhaa ja vesipiippujen tuoksu/haju syöksyy sieraimiin. Kaupoissa myydään muslimiruokaa ja vieressäni on myös moskeija. Kyseinen alue jatkuu joen toisella puolella. Voisi sanoa, että Mannheimin sisällä on toinen valtio, koska turkkilaisuus leimaa jokaista butiikkia ja kahvilaa, joita tällä alueella on. Vielä en kuitenkaan ole maistanut döönereitä eli saksan-turkkilaista versiota kebabista.
Tänään tapasin noin 300 muuta vaihtaria. Itse hengailin taas etupäässä kiinalaisten kanssa, mutta olipa joukkoomme eksynyt muutama muukin, kuten eräs intialainen, joka nauroi, kun en pystynyt syömään leipääni pippurin takia ja, että valitin kämppäni olevan kuuma. Nauroin kyllä itsekin, kun tajusin kenelle puhun. Tämä tapahtui syömisen yhteydessä. Ruokailua ennen tapasin kampus-kierroksella norjalaisen, kanadalaisen, etelä-korealaisen jne. Oikeastaan ihmisiä ympäri maailma. Etupäässä täällä tuntuu olevan kiinalaisia ja aika monta suomalaistakin olen tavannut, mutta usein puhumme suomalaistenkin kanssa englantia, jotta muutkin ymmärtäisivät, mistä puhumme. Niin todellakin täällä vaihtareiden kanssa puhun englantia, mutta saksalaisten kanssa olen käyttänyt etupäässä saksaa, vaikka he osaavatki todella hyvin myös englantia. No tämä tästä tällä kertaa. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämä. I have one mission, one semester and 300 exhange students! It means the party just go on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti